Historia
Holmenkollenilta se alkoi
Maailman parhaimmat hiihtäjät olivat kärsineet katkeran tappion maailman parhaimmissa hiihtokilpailuissa. Suomalaiset tasamaanlykkijät kaatoivat Norjan harjujen hiihtokuninkaat heidän omissa Holmenkollenin kisoissaan helmikuussa 1922. Ähtärin Anton Collin voitti ensimmäisenä ei-norjalaisena hiihtäjänä perinteikkään 50 km:n hiihdon. Haapaveden Tapani Niku täydensi norjalaisten kauhuksi Suomen menestyksen toisella sijallaan.
Kun suomalainen hiihtomaine syttyi Holmenkollenin-voiton myötä, oli toiminnan aika. Vahva urheiluvaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkala teki aloitteen. Pihkala päätoimitti Suomen Urheilulehteä. Hän julkaisi artikkelin ”Pohjoismaiset yhteishiihdot”. Siinä ehdotettiin Lahtea ”Suomen Holmenkolleniksi”.
Lahtelaiset kutsuttiin perustamaan kisajärjestäjäorganisaatiota, Lahden Hiihtoseuraa. Maaliskuussa 1922 Lahden Seurahuoneella kuutisenkymmentä lahtelaisvaikuttajaa päätti perustaa hiihtoseuran.
Ja seuraavana talvena kisattaisiin ensimmäiset Salpausselän Hiihdot Salpausselän harjuilla.
Sadan vuoden Salppurin tarina
Collin starttaa
Salpausselän stadion (entinen salakuljettajien Simpan suppa) oli valmis helmikuussa 1923 kaikkien aikojen suomalaiseen hiihtokilpailuun. Ensimmäisen kilpailun ensimmäinen oli hiihtäjämestari Anton Collin, Holmenkollenin valloittaja, joka voitti 10 km:n matkan. Kireä pakkanen vei katsojaluvut 4 000, vaikka pääsylippuja oli painettu 17 000. Viiteen kilpailuun otti osaa yhteensä 76 suomalaista hiihtäjää. Pääkilpailun, Salpausselän Hiihdon 50 km voitti Tapani Niku, joka ehti syödä Messilässä eväitäkin kesken matkaa. Mäkihyppykilpailun voitti viipurilainen Sulo ”Usa” Jääskeläinen.
Kaiketi on tarkoitus ehtiä kiertää rata yhdessä päivässä.
Ratamestari Toivo Nieminen 1925
Salpausselkä kansainvälistyi viimein helmikuussa 1926, kun Lahden Hiihtoseura järjesti Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn kongressikilpailut – ne saivat myöhemmin MM-arvon. Selälle saatiin pohjoismaalaisia ja keskieurooppalaisia urheilijoita, Norjasta ja Ruotsista kymmenen, Tšekkoslovakiasta kolme, Saksasta kaksi ja Latviasta yksi, yhteensä 26. Kongressikisojen suurin suomalaissankari oli 30 ja 50 km:n hiihtojen maailmanmestari Matti Raivio. Raivio putosi susikuoppaankin kesken matkan, muttei se vauhtia haitannut.
Lahden hyppyrimäki oli hyvä. Keväämmällä hyvällä kelillä voi Lahdessa hypätä lähemmäs viisikymmentä metriä.
Mäkihypyn maailmanmestari Norjan Tullin Thams 1926
Lahti oli lunastanut paikkansa kansainvälisten arvokisajärjestäjien kartalla, nopeasti, vain kolme talvea ensimmäistä kisoista. Pettymys tuli seuraavana talvena, kun kisat jouduttiin järjestämään jälleen kansallisina. Kaivatut norjalaiset urheilijat eivät tohtineet tulla, lupauksista huolimatta. Kansallisuus tuntui kisajärjestäjän kassassa.
Maaliskuussa 1928 kaupungin katukuvassa oli jo vieraskielisiä tienviittoja, julistetelineitä katujen kulmilla, liikkeiden ikkunoissa mainoksia. Katukäytävät oli hiekoitettu ja juhlaliputus kaupunkilaisten saloissa. Kaupungin kisasomistus säilyi aina nykykisoihin saakka.
Meitä ilahdutti vilpittömästi nähdessämme Lahden Johtavain miesten vuosikautisen työn saavuttaneen niin suuren menestyksen.
VIP-vieras Erik von Frenckell 1929
Salpausselän Hiihdoista oli tullut seitsemässä talvessa koko kaupungin juhla. Vaikkei se helposti käynyt: LHS:n johtotroikka tehtaanjohtaja Juho Hillo, pormestari Otto Lyytikäinen ja toimittaja-sihteeri Jaakko Tervo saivat monet talvet pohtia mistä saataisiin markkoja tyhjään kisakirstuun.
Vihdoin kansainvälinen!
26. helmikuuta 1930 Helsingin Sanomissa oli yhden palstan juttu: ”Peruutetaanko Salpausselän hiihdot?” Niinhän siinä kävi. Lumeton talvi toi kisojen ensimmäisen peruutuksen. Mutta ei Lahdessa voitu ilman kisoja olla. LHS järjesti jäsentenväliset puolilumessa: Paavo Nuotio mäessä ja Anselm Knuuttila 18 km hiihdossa veivät kovan koitoksen.
Suomen Hiihtoliitto perustettiin 1931 ja siirtyi saman tien helsinkiläisten kauhuksi Lahteen. SHL:ää johtivat LHS:n pj:t Juho Hillo, Tauno Aarre ja Yrjö Kaloniemi.
Vuonna 1932 vietettiin LHS:n 10-vuotiskisoja. Juhlaa vietettiin laduilla ja mäissä. Kisasunnuntaina 16 000 kaupunkilaista marssi stadionille hiihtoja juhlivan kaupungin ja Fellmannin peltojen halki.
Suurenmoisia kilpailuja ja kilpailijoita. Tulen toistekin Salpausselän kisoja seuraamaan.
Tasavallan presidentti P. E. Svinhufvud 1932
Hyppyrimäki uusittiin Paavo Nuotion johdolla. Mäkeä korotettiin siten, että se mahdollisti 50 metrin hypyt. Uudeksi mäkiennätykseksi merkittiinkin heti Lauri Valosen 50,5 metriä.
Vuonna 1933 osallistui kisoihin ennätysmäärä kilpailijoita 13 eri maasta, uudet vieraat tulivat Japanista saakka. ”Jaappanilaiset” Miyamura ja Kuriyagawa osallistuivat mäenlaskuun ja yhdistettyyn heikohkolla menestyksellä, mutta loistavaa urheiluhenkeä osoittaen.
Kuuluva muutos kisatunnelmaan olivat uudet, ajanmukaiset kovaääniset, jotka oli järjestetty hiihtoradalle. Nyt voitiin väliajoilla soittaa äänilevymusiikkia, ja monissa kisoissa viihdyttäneestä soittokunnasta luovuttiin. Pian soi stadionilla Dallapé.
Ylipäänsä ovat mäenlaskijat hyvillä tasapainoelimillä varustettuja, hyvähermoisia miehiä.
Lauri Valonen ja Paavo Nuotio: Mäenlaskun opas 1933
Maaliskuussa 1934 järjestettiin ensimmäistä kertaa lauantai-illan iltamäenlasku sähkövaloissa ja ilotulitus bengalinvaloineen.
Kansainvälisyys alkoi näkyä myös tulosluettelossa: Salpausselän Hiihdon voitti 1935 Ruotsin Axel Wikström ensimmäisenä ulkomaalaisena. LHS:n Lauri Valonen taas vei mäkihypyn voiton neljä kertaa lajia hallinneilta norjalaisilta.
Lahti on ainoa mahdollinen paikka olympialaisten hiihdolle.
Selostaja Martti Jukola 1936
Vuonna 1937 Lahden poliisimestari Iivari Tuomisto ideoi hiihtostadionille ajan vaatimuksia vastaavan urheilu- ja kulttuurikeskuksen: ”Sitä voitaisiin kisa-aikojen rinnalla käyttää taidemuseona”, hän arveli. Entinen painijamestari Tuomisto näki alueella myös uimalaitoksen sekä urheilukentän.
Toisiin Lahdessa järjestettyihin MM-kisoihin 1938 osallistui 200-miehinen Suomen joukkue. Isäntämaan lisäksi saapui osallistujia 12 maasta. Avajaispäivänä tuli heti jättipotti, kun Suomen viestijoukkue hiihti kultaa 4×10 km:n matkalla.
Kuningasmatka 50 km:llä nollakelissä kymmenen parhaan joukossa oli yhdeksän suomalaista ja yksi norjalainen. Kalle Jalkanen voitti 50 km ja Pauli Pitkänen 18 km hiihdon. Viisipäiväisiin MM-tapahtumiin osallistui 100 000 katsojaa, joka oli 34 000 asukkaan kaupungissa perin hyvin.
Sodan vuodet
Seuramme toiminta supistui kuluneena vuonna olemattomiin valtiollisten olojen kehittyessä syksyn kuluessa erittäin vaaranalaiseksi.
LHS:n toimintakertomus 1939
Talvisota esti vuoden 1940 Salpausselän hiihtojen järjestämisen. Suurin osa seuran jäsenistä ja kisajärjestäjistä veti asepuvun ylleen ja matkasi kohti itärajaa. ”Hiihtoseuran asekuntoiset miehet joutuivat heti rintaman eri osilla kohtaamaan vihollisen. Lumen tultua siirtyivät useimmat erillisiin hiihtomuodostelmiin.” Hiihtoseura luovutti sodan alussa stadionalueensa ja rakennuksensa sotalaitoksen tarpeisiin. Ilmapommitusten aikana rakennukset eivät sanottavammin rikkoutuneet, ravintolarakennus ja hyppyriteline kärsivät lieviä vahinkoja.
Välirauhan talvena 1941 kisoihin osallistui 417 kilpailijaa, joukossa olivat pienet joukkueet Ruotsista ja Saksasta. Yleisöä tuli ennätysmäärä, lähes 36 000. ”Tänäkin pula-ajan vuotena, jona kansalaisilla on tavallista enemmän työtä ja tavallista vähemmän rahaa, saapuvat Salpausselkään rakastuneet uskollisesti tänne kisapäiviksi”, ihmetteli Helsingin Sanomat.
Kaunis on satu, mutta melkein vielä kauniimpi on latu.
Tahko Pihkala Salpausselällä 1941
Jatkosodan vuonna 1942 ei kisoja voitu pitää. Tilalla oli ”Pienois-Salpausselkä”, Sotilaspoikajärjestön mestaruuskisat sekä kansalliset mäkihyppykilpailut LHS:n 20-vuotisjuhlakisoina. Suurin osa hyppääjistä oli suoraan tulilinjoilta saapuneita, joiden osallistuminen kilpailuun teki mahdolliseksi joukko-osastojen erittäin myötämielinen suhtautuminen loma-anomuksiin. Kilpailun voitti Lauri Valonen. Kilpailu oli ainoa laatuaan sotaakäyvässä maassa 1942.
Maaliskuussa 1943 järjestettiin Salpausselällä osa SM-kilpailuja. ”Sotamestaruuskisoissa” kävi 18 000 katsojaa.
Vuonna 1944 kisoissa oli mukana Ruotsin edustusjoukkue. Sotatilasta huolimatta kisat onnistuivat hyvin. Yleisöä oli vain 8 000.
Viimeisenä sotavuonna 1945 Salpausselän hiihdot pidettiin edelleen vaikeissa olosuhteissa, mutta kisat saatiin kunnialla läpivietyä. Lehtimiehiä saapui sodan runtelemaan Suomeen ympäri maailmaa.
Olen pahoillani 50 km:n keskeyttämisestäni, mutta kun meno ei vähääkään maittanut, niin mitäpä sitä itseään rääkkää.
Mestarihiihtäjä August Kiuru 1946
Myrsky koetteli muuten onnistuneita yleisöennätyskisoja maaliskuussa 1946: 59 km kisalatua jouduttiin lakaisemaan puhtaaksi neulasista luudilla. Luudat loppuivat Lahden torilta. Katsojia tuli lähes 50 000.
LHS:n 25-vuotisjuhlakisoissa 1947 kilpailijoita oli kaikissa lajeissa yhteensä 377, myös Ruotsin, Norjan ja Sveitsin joukkueet. Uutena lajina kisaohjelmassa oli naisten 10 km:n hiihto.
Vuonna 1949 kisoissa oli ensimmäistä kertaa palkatut lipunmyyjät.
Yleisöennätysten aika
Myrskysää runteli 1950 Salpausselkää. Sää haittasi suurmäen kilpailua, pudotti tulostasoa ja osa yleisöstä pysyttelikin kotona. Katsojia oli vain 40 046. ”Kaikkein innokkaimmat sambahullut tanssivat kuulemma eilen illalla Teivaanmäellä jossakin täysin lämmittämättömässä parakissa. Harry Lime Theme soi aamusta iltaan niin ravintolassa kuin ravintolassa”, raportoi lehti.
Kilpailuohjelmaa rukattiin. Naisten hiihto siirrettiin lauantaille ja sunnuntain ohjelmaan lisättiin 4×10 km:n viestinhiihto ja nuorten mäenlaskukilpailu varsinaisen suurmäen kilpailun yhteyteen. Uutta oli myös viiden arvostelutuomarin systeemi mäenlaskussa.
Jo koulussa hiihdin poikien sarjassa, kun tytöistä ei ollut vastusta.
Siiri ”Äitee” Rantanen
Salpauselän hiihdoista 1952 muodostui todelliset juhlakisat – juhlittiin LHS:n 30-vuotista taivalta. Ensimmäistä kertaa katsomotilat osoittautuivat ahtaiksi, kun mukaan pyrki yhteensä 82 569 henkeä. Se oli uusi katsojaennätys Salpausselällä. Kisoihin myytiin ensimmäiset koululaisliput, niitäkin yli 12 000 kpl. Juhlakisojen kunniaksi suomalaiset voittivat kaikki Salpausselän hiihtojen lajit.
Maaliskuussa 1953 laduilla nähtiin kovia kaksintaisteluja, kun Ruotsin Nils Karlsson ja Veikko Hakulinen ottivat yhteen 50 km:llä, Haku-Veikko voitti, Mora-Nisse jäi kolmanneksi. Siiri Rantanen ja Mirja Hietamies ottivat yhteen naisten 10 km:llä, Äitee sen vei. Yhdistetyssä Heikki Hasu taas pesi kovat norjalaiset.
Kaikki Suomen mestaruudet 1954 voitettiin Säle-suksilla.
Esko Järvinen Oy:n suksimainos 1954
”Erikoismäenlaskun osanottajat antavat iltavaloilla jo välähdyksen kunnostaan. Huimapäiset nuorukaiset esittävät rohkeita ilmalentoja, kaksoishyppyjä sekä joka vuosi jotain uutta…” mainosti LHS iltajuhlaa käsiohjelmassa 1954.
Lahden kaupungin 50-vuotis- ja LHS:n 30-vuotisjuhlakisoissa 1955 ylittyi maaginen rajapyykki: 106 552 maksanutta katsojaa. Neuvostoliiton urheilijat tulivat ensimmäistä kertaa mukaan Salpausselälle.
Valmistautuminen MM-kisoihin antoi leimansa Salpausselän esimaailmanmestaruuskisoille 1957, urheilijoita viidestä maasta, 73 ulkomaista osallistujaa. Neuvostoliiton naiset veivät kolmoisvoiton hiihdossa. Pääsylipun lunasti 109 648 katsojaa, jälleen uusi yleisöennätys.
Tasavaltaa hallittiin eilen pääasiassa Lahdesta käsin.
HS-otsikko kisojen diplomaattiaitiosta 1955
Suomalaiset näyttivät hiihto- ja mäenlaskutaitonsa koti-MM-kisoissaan 1958. Kalevi Hämäläinen voitti 30 km, Veikko Hakulinen 15 km, Paavo Korhonen yhdistetyn kilpailun.
Kotikatsomon riemuksi LHS:n oma kasvatti Juhani Kärkinen vei mäkihypyn maailmanmestaruuden. Suomi otti kisoista yhteensä 10 mitalia. Pääsylipun lunastaneita katsojia oli 204 591 henkeä.
Lahden hiihtostadion toimi loistavasti arvokisojen areenana. Kansainvälinen hiihtoliitto ei varmasti tehnyt pelkkää muodollista elettä, kun se Lahden kilpailujen jälkeen totesi MM-hiihdot 1958 siihen mennessä parhaiten järjestetyiksi maailmanmestaruuskilpailuiksi.
Batman, Robin ja Veikko Kankkonen
Vuonna 1960 kilpailijoita oli Salpausselän kisoissa kahdeksasta maasta. Suomen–Norjan hiihtomaaottelussa lajit olivat 50 km, yhdistetty ja nuorten 10 km. Koululaislippuja myytiin Etelä-Suomen kouluissa ennätykselliset 43 068 kappaletta. Perjantain mäkiharjoituksia katselemassa oli noin 10 000 ihmistä – Juhani Kärkisen, Veikko Kankkosen ja Niilo Halosen vetovoimalla.
Mikähän tuli sille hyppyrin kärjelle, kun noin pahasti lipsahdin.
Juhani Kärkinen epäonnistui toisessa hypyssään 1960.
Mäkikisasta 1961 tuli merkillinen: Veikko Kankkonen, Koba Tsakadze ja Otto Leodolter hyppäsivät saman tuloksen ja jakoivat voiton.
Vuosien 1962-63 kisat olivat kolmipäiväiset. Vuonna 1962 palkintojen yhteisarvo oli yli 2 miljoonaa markkaa. LHS:n 40-vuotiskisoissa uutuutena oli kaksi kokonaisena paahdettua härkää ja grillattuja kananpoikia. Rautatielakko ja kisasunnuntain huono sää kirpaisivat vuoden 1963 katsojamäärää: 83 084, tosin kahden miljoonan kisavieraan raja rikkoutui.
Talvella 1964 elettiin Viki-kuumetta: kaikilla tulosmittareilla mitattuna Veikko Kankkonen oli maailman paras mäkihyppääjä. Hän voitti kaikki merkittävät kilpailut lukuun ottamatta olympialaisten suurmäkeä: uusi yleisöennätys 114 082 maksanutta. Stadionin kilpailualuetta muutetiin siten, että hiihtäjät olivat nyt enemmän yleisön nähtävillä. Suurmäen puinen alamäki hävitettiin, jotta ilmavirrat eivät häiritsisi kilpailua. Salpausselkä siirtyi ATK-aikaan: tuloslaskennan avuksi tuli IBM:n laskentakeskus.
Mäen monttua voitaisiin erinomaisesti käyttää esim. maauimalana.
FIS:n arkkitehti Heini Klopfer 1964
Salpausselällä järjestettiin ensimmäisen kerran kolmen hypyn mäkikilpailu 1965 – auringossa ja kymmenen asteen pakkasessa, erinomaisissa tuuliolosuhteissa. Sunnuntain suurmäen päiväkilpailussa oli 39 505 katsojaa.
Vuoden 1966 uutuutena oli mäen joukkuekilpailu. Seuraavana vuonna ohjelmaan tuli naisten viesti. Iltamäenlaskusta tuli virallinen joukkuemäkikilpailu 1970. Vuoden 1967 iltajuhlan tunnetuimmat vieraat olivat lepakkomies Batman ja Robin, jotka tulivat paikalle helikopterilla. Robin näytti paljon pidemmältä kuin tv-sarjassa.
Kaikkein tärkeintä on kestää ja oppia pettymyksistä, sillä niitä jokaiselle huippu-urheilijalle tulee.
Mäkihyppääjä Veikko Kankkonen
Tammikuussa 1968 Tiirismaan laskettelurinne oli valmis. Pujottelu siirtyi Hiihtostadionilta Tiirismaalle. Etelä-Suomen mittavimpaan laskettelurinteeseen, joka oli 565 m pitkä korkeuseron ollessa 103 m.
1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa Salpausselän kisat olivat hiljaisimmillaan. Puumäkeä pidettiin pienenä ja vanhanaikaisena, eikä se enää kiinnostanut suuria kansanjoukkoja. Televisio oli yleistynyt, ja se lähetti koko ajan arvokisojen televisiointeja. Penkkiurheilijoista tuli sohvaurheilijoita.
Lähelle pilven reunaa
Salpausselän hiihtojen katsojamäärien jatkuva lasku oli kisajärjestäjien huolenaiheena. Suunniteltiin uusia vetonauloja, 50 km:n yhteislähtö ja mäkikilpailuun pääsemiseksi edellytettävä karsinta. Oman katsojakatonsa toi uuden suurmäen valmistumisen myöhästyminen.
Show-puoleen ei varmasti kannata satsata enää enempää.
LHS:n taloustmk:n pj. Erik Linderborg
Yleisömäärässä koettiin aallonpohja 1971 – kisaväki putosi alle 50 000:n, alhaisimpaan lukemaan sitten sotavuosien. Vuoden 1972 kisoja silmällä pitäen ryhdyttiin tavallista aikaisemmin toimiin. Julkiselle sanalle välitettiin ennätysmäärä kisainformaatiota. Televisio otettiin kampanjavälineeksi. Mainosbudjetti kaksinkertaistettiin.
Salpausselän notkahdus tuntui olevan takana 1972 LHS:n 50-vuotisjuhlavuotena. Stadion oli rakentumassa uuteen aikaan ja suurmäki K 116 ”Betoni” valmistui Salpausselän kisoihin. Mäkikilpailu tuotti yleisölle pettymyksen, sillä ulkomaalaisvoittoisen juryn voimin kilpailu 3–2 äänin siirrettiin vanhaan puumäkeen, vaikkei tuuli ollutkaan suomalaisjuryläisten mielestä liian kova. Väkeä oli Selällä yli 95 000.
Lajia tai lajeja, joiden jälkeen testi otetaan ei ilmoiteta etukäteen
Kisojen ylilääkäri Seppo Tikka
Kisoja 1974 seurasi 83 444 katsojaa. Kisojen kävijämäärissä ylitettiin kolme miljoonaa. Kolmas miljoonas katsoja oli lahtelaisrouva Maini Lindqvist, joka kukitettiin saavutuksen johdosta.
Kisalauantain mäkikilpailua 1975 pidetään yhtenä maailman parhaimmista – mukana olivat kaikki maailman valiot. Voitto meni Sveitsin Walter Steinerille. Iltamäki hypättiin ensimmäistä kertaa suurmäessä keinovaloissa.
Itävaltalaisten nopeuksille on selitys: uudet sukset ja uudentyyppinen kilpailupuku.
Mäen voittaja Sveitsin Walter Steiner 1975
Salpausselän kisat onnistuivat 1976 niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin. Maksaneita katsojia oli 97 199 – MM-kilpailujen 1978 odotus leijui katsomoissa. Seuraavana vuonna päästiin jo yli 110 000 katsojaan, kunnes sitten maailmanmestareita saapui katsomaan 185 000 ihmistä.
Esikisoissa 1978 koeteltiin voimia ja taitoja tuhansien työntekijöiden kanssa. Suorituspaikat, laitteet ja toimitilat olivat jo MM-kisojen tasolla. Urheilijat halusivat tutustua tuleviin MM-maastoihin: esikisoihin tuli 377 kilpailijaa 19 maasta.
Kärjessä painaa vapaa Pohjola!
Paavo Noponen MM-kisat 1978
MM-kilpailujen avajaisissa 1978 Suomen lippua kantoivat edellisten MM-kisojen suomalaissankarit Paavo Korhonen, Juhani Kärkinen ja Veikko Hakulinen. FIS:n puheenjohtaja Marc Hodler ilahdutti suomalaisia kiittämällä kisoista suomeksi.
Kisat jäivät mieleen erityisesti Helena Takalon, Hilkka Riihivuoren Marja-Liisa Hämäläisen ja Taina Impiön kultaisista hiihdoista. Mäkikansaa sykähdytti myös Tapio Räisäsen kultamitali. Kisat televisioitiin seitsemääntoista ja radioitiin kahdeksaan maahan. Televisiokatselijoiden määräksi arvioitiin yli 200 miljoonaa.
Lahtelaiset saivat olla ylpeitä suururakastaan. Kisajärjestelyt onnistuivat erinomaisesti. Järjestäjät saivat lukuisia ulkomaisia kiitoskirjeitä, joissa Lahden kisajärjestelyt nostettiin lähelle ”pilven reunaa”.
If you want to win, call a Finn
Kisat 1980 olivat samalla mäkihypyn maailmancupin osakilpailu, ensimmäistä kertaa Salpausselällä. Maailmancup on FIS:n maastohiihdon ja mäkihypyn korkeatasoisin kansainvälinen sarjakilpailu. Ensimmäisen suurmäen mc-kilpailun Lahdessa voitti Kanadan nuori Steve Collins, joka leiskautti mäkiennätykseksi 124 m. Sadat ihailijat piirittävät Collinsia, joka pääsi pakoon vain järjestysmiesten auttamana. Uutta ilmettä stadionille toi ampumahiihto, joka oli mukana ensimmäisen kerran virallisena lajina.
Hiihtojuhlan onnistumisen mittayksikkö on atmosfääri.
Jukka Kuikka, Suomen Kuvalehti
Yli satatuhatta katsojaa toi 1982 Selälle vanhan ajan kisatunnelman. Kisaohjelmassa oli jo kuusi mc-kilpailua. Kisoihin varattiin 3 000 kiloa makkaraa, 1 500 kiloa perunaa ja 13 500 kaakaotetraa. Kaikki loppui ennen mäkikilpailua.
”Lahden kaupunki ja Lahden Hiihtoseura voittajat Salpausselän aurinkokisoissa”, otsikoi lehti 1983. Kisat käytiin loistavissa olosuhteissa ja niissä nähtiin mm. Horst Bulaun ja Matti Nykäsen kamppailu maailmancupin voitosta. Jo torstaina alkaneissa kisoissa kävi yli 100 000 katsojaa.
Sarajevon olympiamitalistit Nykänen ja Jari Puikkonen vetivät 1984 Selälle 116 482 katsojaa. Mäkisankarit olivat omaa luokkaansa niin pikku- kuin suurmäessäkin. Kisat pääsivät Guinnessin ennätystenkirjaan maailman suurimman sambaorkesterin voimin: iltajuhlassa 33 462 sambaajaa helskutti sinisiä tölkkirytmisoittimiaan ME:n arvoisesti.
Are you lonesome tonight?
Mato Valtonen Suurmäen nokalla iltajuhlassa
Yhdistetyn Gundersen-menetelmällä kilpailtiin 1985. Katsojaystävällisessä systeemissä mäkiosuuden voittaja lähtee ladulle ensimmäisenä, mäkipisteet muutetaan minuuteiksi.
Salppurilla 1986 ei enää nähty kisojen kuningasmatkaa, viidenkympin hiihtoa. Matka ei enää kiinnostanut suomalaisia hiihtäjiä niin paljon, että sitä olisi kannattanut järjestää. 50 km oli kisojen päämatka, Salpausselän Hiihto aina vuodesta 1923 alkaen.
Vuonna 1988 Salpausselällä kilpailtiin 2-miehisin joukkuein yhdistetyn joukkuekisa. Mäkihypyn V-tyyli nähtiin ensimmäistä kertaa, kun Ruotsin Jan Boklöv esitteli keksimäänsä pidemmälle venyvää tyyliään. 1980-luvulla myös murtomaahiihtoon tuli uutuutena vapaa tyyli.
Olen jakanut ainakin sata nimikirjoitusta ja ollut mukana ainakin tuhannessa valokuvassa.
MM-kisamaskotti Nestori 1989
Suomi oli ylivoimainen mitalitaulukon ykkönen omissa MM-kisoissaan 1989: 6 kultaa, 5 hopeaa ja neljä pronssia. Lahtelaisia huudattivat Jari Puikkonen, joka vei MM-kultamitalit isossa sekä joukkuemäessä ja Jaana Savolainen, joka hiihti naisten viestijoukkueessa MM-kultaa. Yhdistetyn mäkikisan tauoilla laskettiin mäkimontussa paripujottelua ja syöksylaskukisa lumilaudoilla, ensimmäistä kertaa Suomessa.
MM-kisojen 455 700 katsojaa on edelleen kaikkien aikojen ennätys Salpausselällä. ”If you want to win, call a Finn” luki kisakatsomon banderollissa.
(Lahden museoiden kuvakokoelmat)
(Lahden museoiden kuvakokoelmat)
(Lahden museoiden kuvakokoelmat)
Lahti by night
Talvella 1992 mäkimontussa kirkuivat tuhannet tytöt. Supertähti Toni Niemistä odotettiin laskeutuvan korkeuksista. Toni-buumi veti kisoihin 119 200 katsojaa ja LHS:n kassaan miljoona markkaa – joista puolet sopimuksen mukaan kuului hiihtoliitolle.
Vuonna 1993 käytiin lamalukemissa: vain 76 600 katsojaa eikä missään viidessä lajissa suomalaisvoittoja.
Lahden suurhalli tänään: päävierailijana Matti Nykänen, laulu.
Hiihtokeskuksen tulostaulu 1992
Kisaohjelmasta karsittiin 1990-luvulla nuortensarjat ja alppilajit ja keskityttiin pohjoismaisiin hiihtolajeihin ja ampumahiihtoon. Uusina lajeina tulivat 1995 takaa-ajo (15 km vapaalla ja 15 km pertsaa), 1997 sprinttiviestit ja 1999 miesten ja naisten sekaviesti.
Vuonna 1996 toteutettiin Salpausselän kisojen ja LHS:n yhteinen ympäristöprojekti kisojen aikana. Sen tavoitteena on Salpausselän harjumaiseman säilyttäminen mahdollisimman hyvin sekä käytännön työnä roskien lajittelu ja kerääminen.
Mustat lasit, räikeät vaatteet ja maalialueella makaaminen ovat nyt in.
HS nuorten hiihtäjien nykytyylistä 1994
Kisojen yleisömäärä 1997 romahti alle 60 000:n, osasyynä oli kisojen jakaminen tammi- ja maaliskuulle niin, että jälkimmäisenä on mäkihyppy ja yhdistetty. Pastori ja stuntman Reijo Kontio asensi 1997 mäkisuksiinsa raketit ja hyppäsi liekehtivältä hyppyripöydältä vaijerin varassa 400 metrin hypyn. Valoraketit syttyivät hieman ennen aikojaan ja Kontio liiteli hypyn pilkkopimeässä. Kontion tyylipisteet jäivät 31 000 katsojan hämärien mielikuvien varaan.
Janne Ahosesta oli kuoriutumassa 2000-luvun mäkikotka, hän voitti 1998 Salpausselän suurmäen ensimmäisen kerran. Ison mäen tuuliverkko valmistui: 120 m pitkä, 21 m korkea. Se vaimensi noin 10 sekuntimetrin tuulen. Verkko suojasi samalla suurmäen lisäksi K90- ja K64 -mäkiä keväisiltä etelätuulilta.
Lahti by Night,
Wexi Salmen sanoitus kisabiisiin, joka soi aina iltamäenlaskun jälkeen.
Lahti by Night.
Vuosisadan viimeisissä Salpausselän kisoissa 1999 uusi MM-2001 -kisaorganisaatio (LHS, SHL, Lahden kaupunki) harjoitteli kisajärjestämistä. Kokeiltiin useita ideoita ja henkilöstöä MM:ää silmällä pitäen. Samppa Lajunen toi iloa 71 000 suomalaiskatsojalle voittamalla yhdistetyn. Muut neljä lajia menivätkin ulkomaalaisurheilijoiden nimiin.
Upee fiilis ja lämpimät eväät
Salpausselän kisoja pyörittävät kisa-ammattilaisten lisäksi sadat vapaaehtoiset. Ilman talkooväkeä ei kisoja järjestettäisi. Lahden 2001 MM-kilpailuissa tehtiin 163 584 tuntia talkoita 2 100 henkilön voimin. Talkoolainen teki töitä keskimäärin 78 tuntia. Tehdyn työn arvoksi laskettiin 11,6 miljoonaa markkaa – euroissa 2,6 miljoonaa.
MM-esikisoissa 2000 katsojia oli 81 000. Kolmen päivän aikana suoritettiin 11 mc-kilpailua. LHS:n Janne Ahonen vei normaalimäen voiton ja suurmäen kakkossijan.
Korostan sanaa epäily…
SHL:n pj. Paavo M. Petäjä 2001
MM-kisat 2001 muistetaan verevästi dopingsotkusta. Kuusi suomalaista hiihtäjää kärähti, joukossa olivat mm. hiihtoikoni Kirvesniemi sekä karpaasit Myllylä ja Isometsä. Vaikka suomalaisten hiihtäjien suorituksia hylättiin, Suomi saavutti kymmenen mitalia Lahden skandaalikisoissa. Muun muassa Pirjo Murasen ja Kati Sundqvistin kaksoisvoitto historian ensimmäisessä MM-sprintissä, sekä Samppa Lajusen hopeat yhdistetyssä ja mäkihypyn joukkuemäen hopeamitalit. Kisoissa kävi yli 300 000 katsojaa.
Salppurin kisoihin tuli uutuutena sprinttimatkat sekä uudistettu takaa-ajo, nämä kilpailumuodot esiteltiin ensimmäistä kertaa MM-kisoissa. Mutta mikä tärkeintä: Lahden 2001 MM-kisat olivat jälleen erinomaisesti järjestetyt MM-lahtelaiseen tapaan.
Ei mitään ohjeita vaan käskyn saat!
”Vieraileva tähti” -bändi (Jussi Hautamäki, Samppa Lajunen, Ville Kantee ja Antti Kuisma) MM-kisoissa 2001
Tulla ladun varteen huutamaan!
Mäkimontussa mölyä riittää.
Eihän äänesi käyttämättä jää!…
Vuonna 2003 auringonpaiste ja lämmin kisasää suosivat 52 000 katsojaa. Ladut niin mäissä kuin maastossakin olivat loistokunnossa. FIS:n TD-raportti antoi lahtelaisille kiitettävän arvosanan.
Kisojen oheisohjelma 2004 jäi aikakirjoihin. Extreme Duudsoneiden epäiltiin syyllistyneen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan tekoon: he ampuivat ilkosillaan toisiaan lumitykeillä. Duudsonit laskivat stadionille sohvalla, jonka sytyttivät palamaan ja kärvensivät samalla latumiesten kauhuksi hiihdon lähtöpaikan latupohjan.
Vuonna 2006 FIS oli epäämässä sprintti-, yhteislähtö- ja takaa-ajokilpailuja, kun uudet kilpailusäännöt määrittävät suorituspaikkoja maastohiihdon puolella entistä vaativammin. Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt, stadion ja kisakoneisto saatiin FIS-kuntoon.
Upee fiilis, lämpimät eväät ja kaverit mukana, ihan parasta!
Kisakysely 2006
Yhdistetyn hurrikaanilähtö nähtiin ensimmäistä kertaa 2005; kilpailijat saavat takamatkaa mäkihyppypisteiden perusteella.
Vuoden 2006 kyselyssä keskeisimpänä syynä kisavierailuun piti joka kolmas vastaaja kisailmapiiriä. Korkealle arvostettiin mäkihypyn seuraamisen lisäksi myös ystävien kanssa oleminen (13,6%) sekä kisojen perinne (11,3%).
”Suomalainen legenda” -kisoissa 2007 TV-näkyvyys YLE:n kanavilla oli lähes viisi miljoonaa katsojaa.
SHL:n 100-vuotiskisoissa 2008 oli tuuli riesana: kisojen yli 80-vuotisessa historiassa kävi ensimmäisen kerran niin, ettei yhtään mäkikilpailua saatu vietyä loppuun asti. Katsojia oli 53 000.
Maine palaa lykkimällä
Salpausselän kisojen katsojamäärät Euroopassa ovat valtaisat. EBU:n raportin mukaan kisaohjelmaa Salpausselältä 2010 seurasi yli 84 milj. katsojaa.
Vuonna 2012 kisaohjelmassa oli ensimmäistä kertaa FIS:n hiihto 6-12 v. ja mäkikilpailu alle 16 v. nuorille. Seuraavissa kisoissa katsojamäärät olivat edelleen laskusuunnassa: aurinkoisessa talvikelissä oli 40 500 katsojaa.
Olemme ikään kuin kisamaskotteja, joita on helppo lähestyä.
Kisatyttöjen vetäjä Tanja Arvila 2013
Lahden kaupunki keskitti 2014 talviurheilutapahtumien järjestämisen uuteen Lahti Region Oy:n tytäryhtiöön Lahti Eventsiin. Sen tehtäviin kuului Salpausselän kisojen markkinointi ja tapahtumatuotanto. Samalla yhtiö valmistautui MM2017-kisojen järjestämiseen.
MM-esikisoihin 2016 myytiin vain n. 20 000 lippua, mikä on Salpausselän historian pienin luku. Helmikuussa järjestetyt kisat tulivat odotettua kalliimmiksi ja kiinnostivat toivottua vähemmän katsojia, kun esim. iltamäki peruuntui.
Lahden 2017 MM-kilpailut olivat historialliset. Lahti isännöi ensimmäisenä kaupunkina pohjoismaisten hiihtolajien historiassa seitsemännet hiihdon maailmanmestaruuskisat.
Kisojen ehdoton tähti oli Iivo Niskanen, joka voitti ensimmäisen MM-kultamitalinsa 15 km:n perinteisellä matkalla. Suomen naisten viestijoukkue, Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen, Laura Mononen ja Krista Pärmäkoski, saivat kotiyleisön kiljumaan hiihdettyään pronssille.
Kilpailutapahtumista suomalaishiihtäjien jokainen mitali ja pyllähdys jäi mieleen – Niskasen ja Iversenin kolari kirkkaimpana.
ESS:n toimittaja Aleksi Sammalisto 2017
LHS sai MM-kisoihin tehokkaan talkooporukan, joka vastasi kisojen teknisestä järjestämisestä. Työtehtäviin kuului myös järjestyksen valvontaa. Vapaaehtoisia oli 350 ja teknisissä hommissa yli 700 ihmistä. Vapaaehtoisten työ sujui briljantisti. Kisoihin myytiin 180 000 pääsylippua ja kokonaiskävijämäärä oli 220 000.
MM-kisojen jälkeen 2018 Selällä oli 32 500 katsojaa; ohjelmassa 8 mc-osakilpailua.
Kaikista paras fiilis, mitä on maailmancupeissa.
Hiihtäjä Ristomatti Hakola 2018
Koronavuonna 2021 käytiin Selällä sen historian oudoimmat kisat – ilman yleisöä. Maailmancupin kisoihin osallistui yli 300 urheilijaa yli kahdestakymmenestä maasta. Kisoja seurasi TV:stä kansainvälisesti yli 55 milj. katsojaa, YLE:n lähetyksiä parhaimmillaan lähes miljoona katsojaa.
Yleisö löysi tiensä jälleen katsomoihin talvella 2022 kahden vuoden tauon jälkeen, 2000-luvun parhaiden vuosien malliin. Kisoissa kävi 35 000 katsojaa, viisi tuhatta enemmän kuin edellisten avoimien ovien kisojen yleisömäärä.
Ihan super. Salppurin henki ja yhteisöllisyys on näkynyt ihmisissä.
Kisojen pääsihteeri Tomi-Pekka Kolu 2022
Kansa kokoontuu maaliskuussa 2023 Salpausselän kisojen juhlakisoihin. On kulunut 100 vuotta siitä, kun hiihtäjämestari Anton Collin – Holmenkollenin valloittaja – starttasi uudella hiihtostadionilla 10 km:n kilpamatkalle 17 muun hiihtäjän kanssa, 3000 katsojan hurratessa. Ihmeellistä kyllä, se alkuperäinen kisatunnelma on edelleen Selällä koettavissa.